Ajankohtaista

Lintulahdenkulma valmistui vuonna 1927 Elannon keskusvarastoksi. Aatteelliset osuusliikkeet Elanto ja OTK toimivat suurimman osan 1900-lukua vierekkäin Hämeentien ja Sörnäisten rantatien välisissä kortteleissa. OTK:lle rakennettiin Sörnäisiin mm. margariinitehdas, teknokemiallinen tehdas ja kahvipaahtimo. Elannon rakennuskantaan kuuluivat mm. Elannon vanhin leipomo vuodelta 1907, 1920-luvulla valmistunut suurleipomo, viljasiiloja, kasvisvarasto sekä alueen vanhin rakennus, entinen tulitikkutehdas vuodelta 1874.

Pohjoismaisen tiiliklassismin helmiä

Myös kummankin osuusliikkeen punatiiliset hallintorakennukset ovat Hämeentien varrella, Elannon pääkonttori Kaikukadun kohdalla ja OTK:n (myöh. EKA-yhtymä, Tradeka) Kurvin tuntumassa Käenkujan kohdalla. Molemmat rakennukset ovat myös Lintulahdenkulman suunnitelleen arkkitehti Väinö Vähäkallion käsialaa. Tätä talokolmikkoa arvostetaan yhä tänäkin päivänä kaikkein tärkeimpinä merkkipaaluina osuusliikkeiden rakennushistoriassa. Vähäkallion nimissä on muutenkin suuri osa Elannon 1920-luvun punatiiliarkkitehtuurista, josta ajan oloon tuli osa liikkeen imagoa henkilökunnan asuinkerrostaloja ja komeimpia myymälöitä myöten. Muita Vähäkallion tunnetuimpia kohteita Helsingissä ovat mm. Rake-talo ja Yrjönkadun uimahalli.

Vähäkalliolla oli vuosien ajan Elannon organisaatiossa puolivirallinen ulkoisen neuvonantajan rooli arkkitehtuuriin ja rakentamiseen liittyvissä asioissa. Kun nopeasti kasvavalla osuusliikkeellä oli myös omia arkkitehteja ja rakennusmestareita, ei Vähäkallion suosiminen tärkeimmissä hankkeissa voinut olla herättämättä myös närää. Tilannetta kärjisti entisestään se, että Vähäkallio tiedettiin kaiken lisäksi varakkaaksi ja ajatusmaailmaltaan oikeistolaiseksi. Lopulta itse Väinö Tanner nousi puolustamaan Vähäkallion asemaa. Tannerin sanoin: ”Vähäkallio on tähän mennessä ollut liikkeelle suorastaan arvaamattomana apuna… on tarkoin perehtynyt Elannon tarpeisiin, tuntien tuotannon kulun liikkeen tuotantolaitoksissa, ja kun hän lisäksi on lahjakas ja luova kyky, on hän suuresti helpottanut rakennuksien suunnittelua.”

Uusi elämä alkaa

Vähäkallion upea 20-luvun luomus säilyi tuotantokäytössä aina 1990-luvun alkuun asti, johon osui koko edistyksellisen osuuskauppaliikkeen alasajo. Kaavaviranomaiset ja Museovirasto olivat samalla kypsyneet ajatukseen, että savupiiput ja jyskyttävät koneet eivät enää välttämättä kuulu kaupunkikuvaan näin lähellä keskustaa. Alueelle luotiin uusi kaava, joka mahdollisti sekä uudisrakentamista että käyttötarkoituksen muutoksia säilytettävissä tuotantorakennuksissa. Rakennushistoriallisesti arvokas Lintulahdenkulma kuului totta kai säilytettäviin, ja uusi kaava mahdollisti koko kymmenkerroksisen rakennuksen saneerauksen toimistokäyttöön.

Kevan loppuvuodesta 1991 hankkima Lintulahdenkulma saneerattiin perusteellisesti uuteen käyttötarkoitukseensa vuosina 1992–1993. Talon vuokrattava pinta-ala on yhteensä n. 8 000 m². Talossa tänä päivänä toimivat noin 30 vuokralaista edustavat monipuolisesti sekä yritysmaailmaa että kolmatta sektoria. Tilakoot vaihtelevat, sillä entisille tuotantorakennuksille tyypilliseen tapaan, tilojen luovat muokkaukset ja räätälöinnit kunkin vuokralaisen tarpeisiin ovat täällä varsin helposti toteutettavissa. Talon käyttäjiä palvelee oma lounasravintola Pihka, minkä lisäksi tarjolla on myös kokous-, edustus- ja saunatiloja sekä nykyaikaiset aulapalvelut.

Lintulahdenkulma on rakennuksena uniikki ja erottuu massasta. Sisätilat ovat nykyaikaiset, mutta eivät tylsän steriilit. Mukana on aina myös ripaus persoonallista rosoisuutta. Sijainti Lintulahdenkadun ja Lintulahdenkujan kulmassa on paitsi näkyvä, omalla tavallaan jännittävä ja historiallinen sekin. Lintulahdenkujan ruutukaava-alueen muista kaduista täysin poikkeava kaareva muoto noudattelee nimittäin Sörnäisten Lintulahden muinaista rantaviivaa. Siinä aikaperspektiivissä Lintulahdenkulman vuonna 1991 käynnistynyt uusi elämä Kevan hoivissa onkin vasta alkupyrähdys.

Tietoa talon vuokrattavista tiloista löydät täältä.